Annetaanpas nyt lyhyt viikkotiedotus, kun kerran tapana on ollut näin sunnuntaisin. Oikeastaan se on kuva-arvoituskin. Saatte arvata mitä täällä tapahtuu.

Pääasiassa meidän aika kyllä menee peiton alla. On aika kylmä! Onneksi meillä on tuo viltti tuossa sohvalla, sen alla on lämmin kyllä. Ihminen voi lainata sitä, jos se pyytää nätisti ja me katsotaan, että mahdutaan kaikki. Ja kyllähän sohvalle mahtuu useampikin viltin käyttäjä, etenkin jos kerroksittain ja jonoittain asettaudutaan. Vai mitä Leo, Haru ja Jaakko (ja ihmiset)?

Mutta nyt se luvattu kuva-arvoitus. Minun mielestä tämä on jännittävää:

Mutta Figo on toista mieltä.

Mitä muille kuuluu? Tarkeneeko?

Sunnuntaipäivää vain kaikille. Meilläkin on nukuttu talviunia. Ainakin päivisin. Mutta talviunten nukkuminen on normaalia talvella, kysykää vaikka Leolta, Jaakolta, Harulta ja heidän ihmisiltään. Koska mitään kertomista ei nyt ole, jatketaan Hurmaavien Kissanosien sarjaa. Aiemmin on käsitelty tassut, massut ja naamat, nyt keskitytään naamaan tarkemmin. Idea tuli siitä, että meillä kävi taannoin vieraat, joista toisen mielestä kissan nenä on ehkä hauskimman näköinen yksittäinen osa kissasta. Meillä ei neniin oltu kiinnitetty kovin paljon huomiota sitä ennen. Tai ihmiset ei olleet kiinnittäneet huomiota, paitsi milloin me on niitä nenitelty ja kutiteltu. Nyt joka tapauksessa huomioidaan tämä asia.

Nenähän, kuten kaikki tiedämme, sijaitsee keskellä naamaa ja sen tarkoitus on haisteleminen (ja yllä mainittu kutittelu siinä sivussa). Neniä on eri värisiä. Minnillä on ihastuttavan tumma nenä. Ei kuitenkaan musta, kuten vaikka kaunotar Adelalla. Figon nenä on siniseen väriin sointuva, mutta ei yhtä tumma kuin yllämainitulla Minnillä, vaikka Minni on (Venäjän)Sininen prinsessa.

Toiset nenät taas on vaaleanpunaisia. Joskus on hentoinen vaaleanpunainen ja joskus vähän tummempi. Mulla on punainen nenä:

Vaaleanpunainen nenä ei ole tyttöjen juttu. Kollolla esimerkiksi on mitä kaunein vaaleanpunainen nenä, vaikka Kollo on Komea ja Rohkea Kolli.

Toisilla taas on pisamia! Jaakolla on muutamia pisamia, ja Kapsulla oli paljon! Katsokaa vaikka (Pirjo, saadaanko ottaa kuva tähän?). - Edit, tässä kuva:

Toden totta, kissojen nenät on hurmaavia! Vai mitä mieltä olette?

Mukavaa viikkoa kaikille, muistakaa olla työntämättä kauniita neniänne aivan joka paikkaan, ettei tule onnettomuuksia. Lisäksi suuria ajatuksia Tashalle, Adelalle ja Heronille, joilla on Murheita!

Hyvää sunnuntaita kaikille! Ulkona on satanut lunta. Paljon lunta. Ikkunan reunallakain (onneksi ulkopuolella) on aika paksulti, mutta vielä siitä onneksi näkee ulos. On tainnut muuallakin sataa?

Tällä viikolla meillä on ilmaistu tunteita ja asiasta on saatu viimeinkin jopa kuvamateriaalia. Tämähän on etenkin Mustan ja Harmaan juttu ja Naukulassakin on taiteiltu. Aika monet muutkin vissiin osaa tän.

Sydän! On se! Selvästi. 

Toinen juttu, miten tunteita on ilmaistu, on sellainen mistä ei ole kuvamateriaalia. Nimittäin olen alkanut nukkumaan Hennan peiton alla taas. En ole tehnytkään niin sen jälkeen kun olin pikkuinen. Se on aika hyvä nukkumapaikka itseasiassa, ja ihminen tykkää kovasti. Sen mielestä on hyvä nukkua, kun vatsaa vasten on kissa. (Voi toki miettiä, onko tämä paremminkin lämmön hakemista vai tunteiden ilmaisua, mutta annetaan sen luulla että se on tunteiden ilmaisua, eikö niin?). Tosin tätä mun ei ehkä olisi pitänyt sanoa ääneen. En nimittäin ole ihan varma onko se Valtaapitävän Kissan arvolle sopivaa sillä tavalla mielistellä (tai olla mielistelevinään) ihmisiä. Mutta ehkä ei välitetä siitä just nyt. Lämmin on nukkua peiton alla. Eikä sinne kuulu kuorsaus niin hyvin

Laitetaanpas vielä loppuun kuva yhdestä meidän perheen kuorsaajasta.

Ei se just tuossa kuorsaa, kun se on hereillä. Saattoi kyllä nukahtaa kohta, ilmeestä päätellen.

Mitä muille kuuluu? Onko muut kissat huomioineet palvelusväkeään näin talven pimeänä aikana?

Se on sunnuntai vissiin taas. Mitäs tällä viikolla onkaan ollut? Figo on pääasiassa pesinyt, kuten aiemmasta kuvasta näkyy. Ja toisekseen nyt on ollut sen verran viileää, että meidän keittiön patteri on lämmin ja sen päällä on mukava lämmitellä masua ja käpäliä. Näin ollen nyt laitetaan taas vaan sekalaisia kuvia, kun ei muuta ole.

Tärkein juttu on kuitenkin se, että kattokaa mitä me löydettiin eilen kun ihminen googlaili satunnaisia asioita.

Näyttääkö kuvassa jotain tutulta? Hakusana oli siis "hauskat kuvat sankari". Eikä me tarkoiteta nyt Dr. Philiä!

Joo, siellä on tuttuja!

Leohan se siellä! Ja aika alussakin! Leo on niin suuri sankari, että Googlekin noteeraa sen. Onnittelut Leo-Leijonalle, joka on kovasti komea ja kaikinpuolin hieno kolli!

Meillä Figo kokeili, huomaako kukaan, jos se piiloutuu näkyville:

Tyyny?

Joo, huomasihan sen tuosta heti. Ehkä sen olisi pitänyt laittaa peitto päälleen, sitten ei olisi huomannut? Tosin ei sillä kyllä ollut mitään piilottelun tarvettakaan, että ehkä sitä vaan huvitti makoilla just tuossa?

Että sellaista meillä. Ei kovin jännää.

Lopuksi halutaan tsempata vielä Heronia ja kotijoukkoja! Pikaista paranemista kaveri!

Mitä teille muille kuuluu?

Kissapopulaatiossamme on jälleen havaittavissa pesintää.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille! Miten se vuosi vaihtui itse kullakin? Meillä kukaan ei pelännyt raketteja. Ei olla kyllä pelätty tavallisestikaan, ei nytkään. Kun kovasti alkoi paukkua, Figo meni makuuhuoneeseen katselemaan ikkunasta ulos. Minä kyllä kysyin Hennalta, että onko tämä nyt ihan soveliasta tälläinen meteli, kun en ollut ihan varma. Ihmisen mielestä se ei kyllä ole soveliasta, mutta joka tapauksessa pelätä ei tarvitse. No ei sitten. Tauotta se kyllä paukkui koko illan ja osan yötäkin.

Jos nyt kerrotaan tämän hetkiset tiedot mun kauniista turkistani. Karvat on kasvaneet takaisin kainoloihin. Sitä suihketta laitettiin ehkä neljänä päivänä, mutta sitten ihminen totesi, että paraneminen on jo aika hyvällä mallilla, ja näyttää siltä, että se suihke haittaa enemmän kuin hyödyttää. Sitten sitä ei enää laitettu. Pillereitä en joutunut syömään missään vaiheessa. Ilouutinen on se, että juuri paria päivää ennen joulua meidän eläinkauppaan tuli kuin tulikin mun raksuja! Henna kävi ostamassa ja sanoi, että kokeillaan nyt vielä kerran mitä tapahtuu ja jos vieläkin sitten kutisee, täytyy keksiä jotain muuta. Vaan eipäs kutise yhtään! Olen aivan oma itseni. Ja saan raksuja! Olikin ihan typerää, kun Figo sai nappuloita ja minä en. Nyt on taas kohdillaan tämä ruokailujuttu.

Se tilanne näyttää nyt siis hyvältä. Huono puoli siinä on se, että nyt kun tuo asia on kunnossa, mun hampaita kokeiltiin pestä tuossa yhtenä iltana. Puhehan oli, että mun hampaita pitäisi huoltaa, mutta ei ennen kuin turkkiasia on hoidettu. Mutta hampaanpesu se vasta kamalaa olikin! Melkein meni henki. Minä en käsitä miten se Figo selviää siitä harva se ilta? Eikä se edes kamalasti pyristele ja kiukuttele. Omituinen poika.

Muuta ei ole tapahtunut tällä viikolla. Enimmäkseen me on nukuttu joulun rasituksia pois. Aika rasittavaa sellainen reissaaminen, vaikka se lopulta ihan hyvin menikin. Tästä on kuitenkin hyvä aloittaa tätä nykyistä vuotta.

Nyt toivotetaan kaikille kavereille hyvää vuotta! Me tykätään teistä! Kiitos!

Uutta vuotta ei pidä vastaanottaa likaisena.

Tuoltako se vuosi tulee?

Vai tuolta?

No niin, jos nyt viimeinkin kertoisi siitä joulusta. Me siis oltiin reissussa taas kerran. Tultiin kyllä jo maanantaina, mutta tämä tiedotus on jäänyt, kun tämä Vuodatus oli kai rikki. Ja meidän ihminenkin on rikki, mikä tietysti haittaa vähän asioita. Tai ei rikki, mutta mutta se törähtelee, pärskii ja latkii kuumia juomia. On oikein huonoa seuraa!

Mutta se joulu. Tosiaan perjantaina lähdettiin taas sinne samaan paikkaan, jonne joka joulu ja joskus muutoinkin. Figolla otti koville, se ei tahtonut toipua järkytyksestään ollenkaan. Illalla se kyllä sitten tuli esille. Muutenkin se oli päivät piilossa ja illat ja yöt näkyvillä. Söi se kyllä hyvin koko reissun ajan (eikä muuten tänä vuonna oksentanut kertaakaan, toisin kuin viime ja sitä edellisenä vuonna!). Mulla ei ollut ongelmia, mutta mulla ei tapaa ongelmia ollankaan kunhan ruuantulo ei lopu.

Lauantaina aamulla Figo hipsi siinä ja hommaili jotain omiaan, mutta sitten se katosi! Ihmiset etsi sitä vaikka miten kauan ja hartaasti, mutta ei löytynyt poikaa. Sitten miesihminen katsoi vaatekaappiin, jonka ovi oli kiinni. Siellähän se Figokin! Se oli avannut vaatekaapin oven (se yritti sitä puoli yötä), mennyt kaappiin, ja laittanut vielä oven perässään kiinni, että varmasti saa olla rauhassa! Aika näppärä poika. Siellä samaisessa kaapissa se oli kaikki päivät, tuli esiin vasta illalla sitten.

Minä sitävastoin tein virheen, jota en toiste aio tehdä. Kävin kinkkuvarkaissa, ja tiputin saaliini lattialle. Henna kuuli sen, ja otti mun saaliin multa pois! Siinä olisi ollut mulle ihan sopiva kinkunpalanen, tuollainen ihmisen kämmenen kokoinen ja aika paksukin. Ei saanut syödä, kun on kuulemma liikaa suolaa! En enää ikinä pudottele herkkuja. En. Aiemmin olen yrittänyt muistuttaa itselleni, että ei kai se ihminen voi mistään mitään ymmärtääkään, kun se syö kasveja, mutta nyt oli kyllä jo niin paha vääryys, ettei tahtonut auttaa sekään.

Lahjoja saatiin kuitenkin. Uusia hiiriäkin, valkoisia ja harmaita! Hyviä hiiriä ovat, kokeiltu on jo! Näistä kuvia myöhemmin, kun nyt ei vielä olis, kun tuo meidän ihminen on tosiaan ihan huonoa seuraa. Ei paljon pelaa meidän kanssa. Ja on mekin kyllä oltu vielä vähän väsyneitä sen matkustamisen jäljiltä. Takaisin tullessa nimittäin minä taas kailotin aikalailla koko matkan, ja jopa Figokin intoutui kommentoimaan! Figo, jonka ääni on niin pieni, että sitä ei meinaa kuullakaan! Mutta siitäkin selvittiin.

Laitetaanpas pari kuvaa vielä.

Figo vakoilupuuhissa.

Mitä! Ei yhtään lahjaa kuusen alla? Ei ku joo, nehän avattiinkin jo aiemmin.

Mutta sitä kinkkua olisin kyllä mielellään syönyt.

Miten muiden joulut meni? Saitteko te edes kinkkua?

Jaaa meee toivootamm´ jaaa meee toivootamm´, onnelliiistaaaa ja hyvää jouluaaa itsee kuuulleeekin sääädyylleeee!

Se olisi sunnuntai taas. Jos nyt kuitenkin viikkotiedottaisi, vaikka tärkeimmät jo tulikin sanottua. Samalla voidaan kertoa tämän hetken tilanne.

Jos kerrataan päätapahtumat, niin tiistainahan mua kutitti kovasti mahasta, etujaloista, rinnasta ja kainaloista, keskiviikkona ihminen soitti lääkärille (olisi soittanut tiistaina, mutta eläinlääkäri oli jo mennyt kiinni siltä päivältä) ja torstaina oltiin lääkärillä. Kutina rauhoittui jo reilusti ennen lääkäriä. Saatiin kuitenkin lääkkeitä sekä suihkeena että pillerinä.

Tämän hetkinen tilanne on se, että pillerilääkkeitä en ole joutunut nielemään, kun enää ei kutise yleisluontoisesti. Kainaloita kyllä pluttaan, ja niihin on nyt sitten laitettu sitä kortisonisuihketta. Vasempaa kainaloa en nyt tänään olekaan työstänyt, vaan siirtynyt oikeaan! Molempia on siis suihkuteltu sillä suihkeella kuitenkin. Kamalaa tässä tilanteessa on tuo suihke. Ajatelkaa nyt, mulle laitetaan ainetta pullosta, joka sanoo tshuuuh! Ihan selvästi koirille suunniteltu aine! (Toim. huom. niin se onkin koirille, mutta toimii kuulemma kissoilla yhdellä lailla, annostelutapa ei vain (taas kerran) ole oikein kissaystävällinen) Sitten sen jälkeen, kun on suihkuteltu, ei saa kahteen tuntiin lutrata sitä suihkutettua kohtaa. Tämä on toinen kamaluus. Muhun laitetaan jotain viileää ja märkää, ENKÄ minä saa tehdä asialle mitään! Ensimmäisinä päivinä tuo ihminen kokeili kaikkia konsteja (jopa sitä halavatun tötteröä), mutta silti vähän ehdin jossain vaiheessa lipaista. Tänään se sitten laittoi hoidettujen alueiden päälle vanulaput ja pyöritti mun eturuumiin ympärille sideharsoa, että ne laput pysyi paikoillaan. Pelkkä sideharso ei kuulemma pysy siinä missä pitäisi. Aika tyhmä viritys sekin oli, mutta ehdottomasti parempi kuin tötterö. Tötterön kanssa ei osaa edes kävellä, törmäilee kaikkiin asioihin ja kaikki näyttää ja kuulostaa oudolta. Tuo sideharso oli melkeen kuin valjaissa olisi ollut, mutta ei se nyt kovin mukavaa ollut sekään!

Toinen ankeus tässä on se, että tuon yleisen kutinan seurauksena multa jätettiin raksut pois. Tämä romuttaa ruokailutottumukset. Ja mitä ihmettä minä huomenna saan aktivointileluihini, kun tuo on töissä? Se yritti tarjota mulle juustoakin, jos vaikka sitä olisi sitten käyttänyt, mutta se vasta omituinen eväs oli! Ei se silleen pahaa ollut, mutta tuntui suussa niin oudolta, ettei sitä oikein tehnyt mieli syödä. Nyt se ihminen miettii, että ostaako se mulle niitä raksuja, mitä olen tavallisesti ja ongelmitta syönyt, vai mitä se tekisi. Meidän eläinkaupassahan niitä ei ole ollut, mutta sitten siis, kun niitä taas on (tai jos se löytää niitä jostain muualta). Ostais vaan, minä tykkään raksuista. Ja on ihan epäreilua, että Figo saa ja minä en (sekin on tarpeeksi epistä, että Figo saa aina parempia raksuja kuin minä, mutta siihen olen jo tottunut)!

Figosta voisi vielä sen verran sanoa, kun kerran nämä terveysteemat näyttää olevan päivän sana, että sen hampaita on yritetty putsata nyt aivan yhtenään. Vähintään joka toinen päivä, mieluummin joka päivä. Nyt tuo ihminen otti käyttöön tavallisen vanupuikon, kun sillä kuulemma pääsee takahampaisiinkin. Hammastahnaahan me ei käytetä, kun se maistuu pahalle Figonkin mielestä. Kai se jotain vaikuttaa ilmankin, tuskin siitä haittaa on, totesi ihminen. Figo ei kyllä tykkää koko hampaanhuollosta, mutta kuulemma ei voi mitään. Munkin hampaita pitäisi kuulemma hoitaa paremmin, mutta sitä ei aloiteta nyt. Yksi hoito kerrallaan, muutenhan tämä menee aivan mahdottomaksi.

Muuta ei meillä sitten olekaan, ja tuossahan sitä on jo ihan tarpeeksi. Laitetaan pari kuvaa vielä.

Nämä kaikkinaiset hoitotoimenpiteet väsyttää kovasti.

Figoakin väsyttää.

Mitä muille kuuluu? Ensi viikolla on kuulemma Joulu?

H: No niin, eläinlääkärillä tuli käytyä.

F: Koppaan mut laitettiin ja eläinlääkärille vietiin! Aika kurja temppu!

H: Mutta kauniisti sinä käyttäydyit. Kiitos siitä!

F: Se lääkäri on kyllä kiva täti. Ja nyt ei ollut koiriakaan odotushuoneessa (paitsi lähtiessä se yksi spanielinpentu, joka ei haitannut).

H: Joka tapauksessa, eläinlääkäri totesi, että turkki on kaunis ja hieno muutoin, mutta kainaloita on nypitty aikalailla. Ei uskonut loisiin, eikä ottanut näytteitä.

F: Mun turkki ON kaunis ja hieno!

H: Niin onkin, mutta kainaloita ON nypitty aikalailla. Antoi kortisonisuihketta, jota voi tarvittaessa laittaa kainaloon, ja rasvahappovalmistetta laitettavaksi niskaan, jos tuota kortisonia tarvitaan. Sen kanssa on vain se ongelma, että pariin tuntiin ei sitten saa plutata, tietäisi melkeen tötteröhommia ainakin aluksi.

F: Tötteröä en ala pitämään! Mutta etkös sinäkin laita aina jotakin kainaloon? Onko tää sama juttu?

H: Ei, eri juttu on tämä. Lisäksi saatiin neuvoksi antaa kyypakkauksesta(!) puoliska pilleriä, jos kutina on yleisluontoisempaa, koska koko kissaa ei tietysti voi suihkuttaa suihkeella. Minusta tuo oli nerokasta! Ajattelin ennen tuota käyntiä, että onkohan kissoille jotakin antihistamiinijuttua ja että antaakohan se kortisonia, mutta kyypakkausta en tullut ajatelleeksi, vaikka kortisonia siinäkin on! Myös ihmisten antihistamiineja voi antaa kissalle, mutta ne toimii kuulemma yleensä huonosti.

F: Kuulostaa siltä, että mun pitäis alkaa syömään pillereitä?!

H: Ei sun tarvii, jos et kutise. Mutta sitten saatiin myös resepti kortisonipillereille, jos ei tuo kyypakkaus auta ja homma menee pahaksi.

F: Ei se mene! Ei mene! En halua pillereitä syödä!

H: Toivottavasti ei menekään.

F: Mutta mikä se elin.. Elima... Elimininaatiodieettijuttu oli? Eliminoidaanko mut?

H: Ei, hyvänen aika sentään, ei tietenkään! Se tarkoittaa sitä, että sulle annettais vaan jotakin tiettyä yhtä ruokaa vähintään kuukauden ajan, ja sen pitäisi olla sellaista, jota et ennen ole syönyt. Sun tapauksessa se olis pelkkiä erikoisraksuja, koska melkeenpä kaikkea varmasti saatavilla olevaa lihaa sinä olet jo syönyt tai ainakin maistanut ennen.

F: Mun pitäis alkaa syömään pelkkiä raksuja? Aika epäilyttävää.

H: Ei me nyt ihan just olla aloittamassa tuota. Katsotaan vielä ainakin joulun yli miten tämä etenee. Ja kokeillaan se näytepussi niitä erikoisraksuja, mutta sitäkään ei ehkä aleta ennen joulua, kun ne voi kuulemma vatsaoireita ensin. Ei vartavasten haluta vatsavaivoja jouluksi(kaan).

F: Saanko minä syödä ihan tavallista ruokaa?

H: Saat sinä nyt ainakin vielä. Kokeillaan vaan nyt ilman niitä nappuloita ja kalaa, siinä voi kuulemma mennä kuukausikin ennenkuin kaikki allergeenit on poistuneet. Niitä lääkkeitä saat sitten, jos se nyt yhtäkkiä käy pahemmaksi. Ja sitten aletaan dieetille, jos tarve vaatii.

F: No se kuulostaa hyvälle. Nuo raksut vaan huolettaa. Mitä mää nyt saan välipalaksi?

H: Mun pitää keksiä joku systeemi. Mutta älä huoli, kyllä sun ruokahuolto toimii jatkossakin.

F: No se on hyvä...

***

Sellainen reissu se. Saatiin siis lääkkeitä ja puhuttiin allergiasta, noin yksinkertaistettuna. Mennään näillä nyt vielä hetki, ja aloitetaan ruokavaliokikkailut sitten vuoden vaihteen jälkeen, jos on tarpeen. Nyt se kutina on kyllä rauhoittunut jo aivan merkittävästi siitä tiistaista, jolloin se oli aika mahdotonta (eikä Friede siis ole saanut mitään troppeja vielä, on rauhoittunut ilmankin). Mutta kuten sanottu, katsotaan! Nyt on sentään jotain antaa oloa helpottamaan, jos sellainen tarve tulee!

- Eläinklinikka, opiskelija N.N puhelimessa.

- Se on xx xxx täällä hei. Nyt on sellainen juttu, että mun kissa kutisee. Olen sitä mieltä, että se on allerginen kalalle, mutta nyt se ei ole syönyt kalaa ja kutisee silti. Eilen iltana varsinkin se aika vimmatusti nuoli etutassuja, mahanalustaa ja kainaloita.

- Onkos tätä kauan jatkunut?

- No kun sillä on ollut kainalossa karvaton kohta, joka on tullut ja mennyt sen mukaan onko se syönyt kalaa vai ei, mutta nyt se ei ole tosiaan pariin viikkoon kalaa syönyt, mutta se ei ole kunnolla parantunut. Ja nyt on tulossa toiseenkin kainaloon samanlainen.

- Eihän se voisi ulkoloisia olla?

- No kun mulla on toinenkin kissa, joka on terve.

- Kyllä se sitten pitäisi tulla käymään. Katsotaanpas, huomenna olisi M.M:lle aika, mieluummin antaisin R.R:lle kyllä, kun hän on ihotauteihin erikoistunut, mutta hänelle on aikaa vasta maanantaina.

- Huomenna olisi kyllä parempi, kun on se joulukin tulossa. Ihan siksi, että jos tulee lääkkeitä ja jotain kummaa niiden kanssa, ettei sitten olisi heti ne pyhät siinä.

- Lääkereaktiot kyllä tapaavat tulla ihan heti, mutta ihan miten haluatte.

- Niin ja M.M:llä on käyty rokotuksilla, on sillä tavalla tutumpi tyyppi. Että jos sitten huomenna.

*Yhteystietojen ja oireiden kirjausta, ajanvarausta*

- Oliko siis niin, että se kutina on ainoa, ettei ole siinä ihossa muuta?

- No on sillä ollut vasemmassa kainalossa se karvaton kohta, joka ei ole ihan parantunut, ja nyt on tulossa toiseenkin samanmoinen. Ne on sellaisia kymmenensentin kolikon kokoisia suunnilleen. Mutta se kutina tässä on se kriittisin asia juuri nyt.

- Eivät siis kovin suuria kuitenkaan.

- Niin ja sen vielä haluan sanoa, että jätin siltä eilen kuivaruokanappulat pois kokeeksi, mutta ei ole vielä kovin merkittävästi vaikuttanut asiaan.

- Voihan se siitä ruuastakin olla, tarkistit varmaan ettei siinä ole sitä kalaa?

- Juu, se olikin melkoinen homma löytää kuivaruoka, jossa ei ole kalaa, mutta noissa nyt ei pitäisi olla.

- No niin, mutta katsotaan sitten huomenna paremmin. Teillä on nyt sitten aika huomenna, 15.12. kello 13.30.

- Kiitos! Näkemiin!

- Kiitos ja näkemiin!

***

Että sellaista meillä. Mukavan kuuloinen tyyppi oli tämä puhelimeen vastannut tyttö (vaikka ehkä tuosta ylläolevasta saa toisen kuvan, mutta ihan mukavan oloinen oli). Sanoi, että ottavat varmaankin kuitenkin sieni- ja loisnäytteet (mikä järkeenkäypää onkin). Saa nähdä mitä sanovat.

Sunnuntaita vain kaikille! Se on taas näitä adventteja, nyt jo kolmas. Tälle viikolle kuuluu sellaista, että ulkona on muuttunut talviseksi. On ihan valkoista. Viime viikolla käsiteltyihin asioihin jatketaan sen verran, että karvat mun kainalooni on jo kasvamassa takaisin. Tosin tuli vähän takapakkia, kun otinkin ja pluttasin sitä, kun Henna ei ollut näkemässä. Mutta suurelle osalle aluetta on jo tulossa karvat takaisin. Säästyin ehkä eläinlääkäriltä tällä kertaa. Ei kuitenkaan voi ihan varma olla vielä, mua katsellaan sillä silmällä yhtenään!

Mutta on yksi toinen juttu. Nimittäin meidän ihminenhän on jo hetken aikaa ollut siellä Työ-paikassa. Kesällä ja syksyllä se oli säännöllisesti maanantaista perjantaihin niin, että se aamulla lähti ja iltapäivällä tuli. Tämä on vissiin ihan normaali käytäntö ihmispiireissä. Mutta nyt muutama viikko sitten sen työajat alkoi olemaan ihan oudot ja hullummaksi vaan menee! Nimittäin nykyään se on kyllä enemmän kotona, kun se on vaan jotenkin puolipäiväinen (vai puolipäinen, mitenhän lieni?), mutta mitään säännöllisyyttä sen työajoissa ei ole. Ensin se oli maanantaista torstaihin tai keskiviikkoon töissä tuolleen aamusta iltapäivään. Sitten alkoi mennä hulluksi, nyt se on joinain päivinä mennyt aamulla, joinain päivinä myöhemmin, joskus tullut aikaisin ja joskus tosimyöhään. Edellisviikollakin se tuli yhtenä iltana vasta puoli yhdeksältä. Sen jälkeen se olikin paljon kotona, mutta viime viikolla se ei yhtenä iltana tullut kotiin ollenkaan! Oli yönkin pois ja tuli seuraavana päivänä! Olihan se miesihminen täällä yötä meidän kanssa, mutta silti! Huomenna on taas maanantai, uskalletaankohan me päästää tuota enää sinne Työ-paikkaan ollenkaan? Jos se ei vaikka joku kerta tule enää kotiin enää koskaan?!

Henna: Friede, älä huoli, kyllä minä kotiin tulen aina. Enhän minä nyt teitä hylkäis, hyvänen aika sentään!

Friede: No mitä tuo sitten oli olevinaan tuo viime viikkoinen?!

Henna: Joskus vaan täytyy, mutta nyt ei ole tiedossa moisia menoja. Ihan tavallisia päiviä vain.

Friede: No mikä tässä nyt enää tavallista on?!

Henna: No siis silleen, että menen aamulla ja tulen iltapäivällä.

Friede: En nyt ihan varma ole uskaltaako tuohon luottaa...

Henna: Kuules muru, mun sielu meinaa mennä rikki joka kerta kun te jäätte tänne ja mun pitää jonnekin mennä, että luota vaan.

Friede: Hmmm...

No, oli miten oli. Toivotaan, että tuon puheisiin voi luottaa. Vaikka ei meillä kyllä mitään ongelmia ollut, vaikka se pois olikin yön, mutta on se outoa tuollainen. Säännöllisyys ja rutiinit kärsii!

Laitetaan pari kuvaa vielä.

Figo miettii Suuria Asioita.

Ja minä putsaan Figon päätä ja kaulaa. Tuollaiset Suuret Ajatukset vaatii, että Ajattelijaa hoidetaan ja hoivataan hyvin. Ei ne Suuret Ajatukset likaiseen päähän tule.

Mitä muille kuuluu? Onko teillä jo talvi?

Hyvää sunnuntaita kaikille! Se on kai taas niitä adventteja, nyt jo toinen? Tällä viikolla on kaksi asiaa. Ensimmäinen on ruokaan ja toinen on hiiriin liittyvä. Aloitetaan ruuasta. Nimittäin se mun karvaton kohta oli kainalossa taas! Ja kun mun ei ollut pitänyt saada edes mitään kalaa nyt! Henna oli jo soittamassa eläinlääkärille, mutta ei se sitten soittanutkaan kun se keksi mistä se saattoi karvanpuutos saattoi tällä kertaa tulla. Pussiruoka! Siinä ei kyllä sanota, että siinä olisi kalaa, mutta ilmeisesti oli kuitenkin. Pakkausselosteen mukaan se sisältää "lihaa ja eläinperäisiä tuotteita". Tuo "eläinperäisiä tuotteita" vissiin voi hyvinkin olla muun muassa kaloja.  Nimittäin, me on syöty pussiruokaa nyt muutaman kerran viikossa. Tiistai-iltana (ja olikohan maanantaiaamuna tai jotenkin niin) syötiin pussiruokaa, keskiviikkona oli kainalosta karvat vähissä ja sitä piti työstää vimmatusti. Samoin mahanalustaa piti plutata tavallista tarkemmin, mutta siellä on karvat paikoillaan. Torstaina se ihminen meinasi soittaa eläinlääkärille, mutta jätti sen soiton seuraavaan päivään, kun tunnuin jo rauhoittuneen. Sitten se keksi tuon pussiruokajutun. Perjantaina en plutannut enää ollenkaan, paitsi tietysti normaalin pesun verran. On se siellä vieläkin, että kyllä sitä seurata pitää, mutta jos vanhat merkit pitää paikkansa, siihen kasvaa kyllä kohta karvat takaisin. Eikä se enää häiritse, silloin keskiviikkona murisin ja vastustelin kun sitä tutkittiin, nyt en enää. Menis nyt pois mokoma, ettei tarvitsisi mennä eläinlääkäriin! Kaikenlaisia vastuksia sitä kissalla on. Nyt minä sitten syön vain omia nappuloita, possua, kanaa ja possun sydäntä. Joskus kalkkunaa, jos sitä on. Purkkiruuista vain sellaisia, mistä tarkasti tietää mitä niissä on.

Mutta sitten se toinen asia. Se on se, että meillä oli yhtenä päivänä aivan hirmuhauskaa, kun vaihdettiin sänkyyn lakanoita! Figolla eritotenkin. Sillä oli se uusi sukkalankahiiri hommassa mukana:

Vaanii.

Tää on Se Ilme.

Joo ei tiedetä miten sen jalat on. Jotenkin se sudittelee paikallaan.

Häntä viuhtoo!

Se meni tuonne!

Eiku tuonne!

Vaanin minäkin vähän Figoa. Hähä! Eipäs aavistanut mitään.

Sitten vähän myöhemmin Figolla oli käsittelyssä Pitkula taas. Se ihan eka Pitkula, joka on sen mielestä parhaita juttuja koskaan.

Pojalla on vauhtia.(Lisäys: Onhan meillä se uusikin Pitkula, mutta just nyt me ei oikein tiedetä missä se on. Oli se tuossa taannoin, kun sen kanssa leikittiin, mutta sitten se meni piiloon. Kyllä se taas löytyy, se on hyvä Pitkula sekin!)

Sitten vielä vähän painia. Just tuossa Figo oli alakynnessä. Ei se aina ole, ei ollenkaan.

Mitä muille kuuluu?

Sunnuntai on. Sellainen ensimmäinen adventtijuttu kuulemma. Tiedä häntä, meidän päivä on kyllä ollut ihan samanlainen kuin ennenkin. Koska ei varsinaisia uutisia ole, kun tuo pakettiasiakin tuli jo tuossa aiemmin esiteltyä (oli muuten hyväntuoksuisia kissanleluja), niin laitetaan kuvasarja. Valitettavasti ei kylläkään (vielä) hiiren tai pallon käsittelyssä, vaan ruuanmetsästyksessä. Kas kun meillä on taas tuollainen uusi aktiivijuttu. Figon hampaanpesunamit loppui (sai se kyllä tietysti uusia) ja siitä jäi tyhjä purkki. Tuon ihmisen mielestä se on kovastikin hyvä aktiivijuttu, minä nyt en ihan ole samaa mieltä (ja mum mielipidettä kai sitä kysyä pitäis, kun kerran mulle se on?!). Joka tapauksessa, saa sieltä nappulat ulos. Joskus vaikeammin ja joskus helpommin, riippuen miten on kansi kiinni. Mutta nyt niitä luvattuja kuvia.

Siellä on raksuja. 

Laitetaan se seinää vasten ettei mene aina karkuun.

Auttaiskohan jos sen kaatais?

No nyt kaatui!

Joo, auttoi se.

Mutta kamala homma kyllä taas kuivien raksujen takia...

Vaan mitä teki Figo tällä aikaa?

Poikaa nukutti 

Että sellaista meillä, mitä muille kuuluu? Joko on lunta? Sataako lunta?

[Palveluskunta] Tuli toissapäivänä ilmoitus, että teille on suurikokoinen kirje postissa. Mietin että mitähän siellä, kun en muista mitään tilanneenikaan ja ajattelin, että joko on taas jäänyt joku kuukaudenkirja perumatta. Vaan ei, eri juttu oli tämä! Tämä paketti olikin mitä parhain! Kiitos Pirjo, aivan loistavaa!

Ei onnistu kuvaaminen. Figo nyt kuitenkaan ei ollut paketissa.

Heti sieppasi poika hiiren.

Nää on näitä kuvia taas...

Friede sentään malttoi tutkia rauhallisemmin. Uusi pitkula! Saa nähdä tuleeko tästä yhtä suuri hitti kuin se ensimmäinen on, sitä riepotettiin viimeksi tänä aamuna niin, että Figon häntäkin taisi pörhistyä. Silmät ainakin oli ihan mustat. Ja varpaat oli harallaan...

No tässä se paketti nyt on!

Paketissa oli ensinnäkin sukat. Pehmoiset sukat! Tällaiselle viluiselle ja alati kylmäjalkaiselle villasukat on tarpeen. Sitten suklaata ja suklaista teetä (varmasti hyvää molemmat, varsinkin suklaan ja teen suurkuluttajalle  ). Kissoille oli selvästikin sukkalangasta valmistettu hiiri, huopapallo ja se Uusi Pitkula, kuten sanottu. Kissanminttutuotteita! Kuten kuvista voidaan päätellä, kissatkin tykkäsivät omasta osuudestaan.

KIITOS Pirjo! Aivan huikea yllätys! Lämmittää mieltä (ja varpaita!) kovasti!